Author Description

Kokoelman avaava kuusisivuinen dadahenkinen runo Pitkäkoipinen mies tuo mieleen niin Beckettin, Kirstinän kuin John Lennoninkin, mutta on samalla omaperäinen, yhtaikaa ajaton ja ajassa kiinni oleva sanataideteos. Jatkossa meno muuttuu totunnaisemmaksi, mutta säilyttää vakavuutta ja sarkasmia yhdistelevän tyylilajinsa. Illuusiottoman tarkkanäköisesti runot (esim. Cadiz ja Cannes 1993) paljastavat kullattujen kulissien taakse kätkeytyvän tyhjyyden. Runoelma Keltainen lehdistö tiivistää näkemyksen yhteiskunnasta, jossa vain raha, pinta ja kuluttaminen merkitsevät jotain ja joka jakaa kansalaisensa julmasti voittajiin ja häviäjiin. Mielipiteet eivät ole uusia ja ainutlaatuisia, mutta ne on kyetty pukemaan tuoreeseen ja persoonalliseen muotoon. Hyvärytmiset runot ovat taidokkaita, vapaasti hengittäviä, kuitenkin tarkkoja ja tiiviitä. Kielen taituruus ja ajatuksen selkeys yhdistyvät tässä teoksessa poikkeuksellisen onnistuneella tavalla. Jollakin tavalla kirjoittaja on kokoelmansa loppua kohden vielä pystynyt parantamaan runojaan niin, että monien omakustannekirjojen täyterunoja tästä teoksesta ei löydy. - Kirjallisuusraadin arvio; 1. palkinto Päätalo-instituutin vuoden 2016 kilpailussa.